Vuosi sitten pääsiäisen aikoihin matkani suuntautui Kyproksen länsirannikolle Pafokseen. Tänä vuonna matkakohteena oli itärannikon Protaras. Siellä mielenkiinnon kohteena oli Cape Grecon puistoalue lähistön nähtävyyksineen. Hankin lennot ja lentokenttäkuljetukset Tjäreborgin kautta. Sitä kautta ei budjetilleni sopivaa hotellia löytynyt, ainakaan Cape Grecon lähistöltä. Majoituskohteeksi valikoitui Booking.comin kautta löytynyt Sunny Holiday Apartments, joka olikin nappivalinta! Viikon yöpyminen huoneistossa, jossa oli oma sisäänkäynti, tilava terassi, kylpyhuone sekä kevyt keittiövarustuskin maksoi vain 252 €. Sunny Holiday Apartments sijaitsee varsin rauhallisella alueella reilun 3 kilometrin päässä Protaraksen keskustasta. Bussiyhteydet ovat varsin hyvät, viereistä katua ajavat päiväsaikaan 20-30 minuutin välein Ayia Napa - Paralimni –reitin bussit, kumpaankin suuntaan. Bussimatkailu ei paljoa köyhdytä nuukempaakaan turistia, kertalippu maksaa 1,50 € ja päivälippu 5 €. Majoituspaikan läheisyydessä ei ollut liiemmälti ravintoloita, onneksi yksi sitäkin parempi. Kafkaros Taverna (TripAdvisorin listalla 7/137 Protaraksen alueen ravintoloista) sijaitsi vajaan 100 metrin päässä. Kafkaroksessa ruokaa oli tarjolla jo klo16 alkaen, mikä sopi erinomaisesti minulle. ”Ei paikalliseen” –tyyliin söin yleensä klo 17-18 aikaan, jolloin lämpötila terassilla oli parhaimmillaan. Ruokailin Kafkaroksessa kaikkina muina paitsi yhtenä päivänä viikon lomani aikana syöden mm. leivitettyä turskaa 8 €, grillattua lohta 10 € ja kreikkalaista salaattia 6, 50 €. Alkupalaksi otin usein tsatsikia 3 €, ruuat huuhdoin kurkusta alas punaviinillä (lasi 3€, 0,5 l karahvi 6 €) tai Keo-oluella (iso 2,50 €). Ruoka oli maukasta ja palvelu erinomaista! Lämpö suosi paitsi myöhäisiltapäivällä terassilla istumista myös koko reissun ajan. Päivän ylimmät lämpötilat olivat selvästi korkeammat kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Korkein lukema viikon aikana näillä seuduin oli + 27, yöllä sentään laski alimmillaan + 10 – + 13. Viikon aikana ei satanut pisaraakaan niillä kulmin, missä minä liikuin. Paikallisia maanviljelijöitä ajatellen kohtalainen sade olisi ollut todella tarpeen pitkän kuivan kauden jälkeen.
Protaraksen lähistöllä sijaitsevat ”red soil”-kylät, punainen maaperä tuottaa mm. erinomaista perunaa. Näissä kylissä en ennättänyt käydä, perunannostoa pääsin sen sijaan havainnoimaan heti tulopäivänä vain muutaman sadan metrin päässä majapaikastani. Majapaikkani sijaitsi vajaan kilometrin päässä Konnos Baysta, joka on yksi kauneimmista Protaraksen alueen rannoista. Rantaan laskeudutaan tieltä jyrkähköjä portaita, näköalat ovat upeat, lievä vaikeapääsyisyyskin on suojellut rantaa niin että se ei ole aivan kiinni parkkipaikassa tai hotellissa. Konnos Bayltä voi jatkaa polkua pitkin ”kyklooppien luolalle”. Taisin valita raskaimman reitin, lämmin tuli... Kun Konnos Bayltä jatkaa polkuja pitkin toiseen, Cape Grecon suuntaan niin pääsee katsomaan mm. luonnon muovaamaa Kamara Tou Koraka –siltaa. Kannattaa pitää kiirettä, geologien mukaan siltaa uhkaa sortuminen! Hienoja näköaloja pääsee katsomaan paitsi Cape Grecon alueella myös kapuamalla Protaraksen keskustan läheisyydessä sijaitsevalle profeetta Elian kirkolle. Ayia Napassa kävin kerran bussilla, kohteena mm. luostari. Pääsiäisen viettoa seurasin Paralimnissä, jossa sijaitsee kolme eri aikakauden kirkkoa vieri vieressä. Pääsiäisyön messua vietettiin hartaissa merkeissä kirkoista uusimassa, v.1960 rakennetussa katedraalissa. Kirkon ulkopuolella paloivat tulet ja paukkuivat papatit, kyproslainen pääsiäisen vietto voi jossakin määrin hämmentää jäyhää hämäläistä…
Matkustin Paralimniin uudestaan vielä pääsiäissunnuntaina. Katedraalissa oli jälleen hartaudet käynnissä päättyen puolen päivän jälkeen nuorten soittoryhmän vetämään kulkueeseen. Reissu kävi ”aikamatkailusta”, lähdin pääsiäismaanantaina ja palasin pääsiäismaanantaina. Ortodoksinen pääsiäinen kun on yleensä eri aikaan kuin luterilainen.