Minulle Kyproksen kuvat ovat ääniä, hajuja ja värejä. Missään kaskaat eivät siritä niin kuin Kyproksella.
Niiden siritys perustuu pensaiden laatuun. Korkea lämpötila ei aiheuta siritystä sellaisenaan.
Astun ulos Tjiklos Campin upseerimessistä ulos kovasta puheensorinasta. Vastaani tulee eksoottinen kaskaitten siritys. Se ääni on tuttu useista elokuvista, jopa kauhuelokuvista. Tämä ääni on huumaava hienossa lämmössä. Etenen siitä helikopterikentän laidalle vuoren rinteellä. Alhaalla kaukana näkyy Kyrenian kaupunki välimeren rannalla. Kyrenian valot välkkyvät kuumassa illassa.
Vuorilla kulkiessa saattaa olla aivan hiljaista. Siellä ei kuitenkaan koskaan ole täysin äänetöntä.
Hiljaisuudessa kuulee vaimeana tuulen äänen. Se on Kyproksen vuorten ääni.
Samalla voi kaukaa kuulua aivan hiljaisena vuohipukkien kellojen ääntä.
Hajuaisti on erittäin voimakas muisti ihmisellä. Ystäväni testasi minua kerran kysymällä arvaa, missä olen ollut. Suljin silmäni ja samalla hän veti kasvojeni edestä avattua viinipulloa. Se oli Commandaria-viiniä.
Riemastuin: Olet ollut Kyproksella.
Kyprosta ympäröivä välimeri on omaa väriänsä. Se on asyyrin sininen. Voimakas sinisyys näkyy Kyprosta ympäröivänä kaikkialla.
Nikosian tasangolla voi kesällä olla erityisen kuumaa. Sen takaavat vuoret pohjoisessa ja etelässä. Tasangosta tulee kuin kattila. Tästä huolimatta ilmassa on jotain kiehtovaa eksoottisuutta. Saarta ympäröivä meri pitää siitä huolen. Tämä muistikuva palautuu voimakkaana, kun astuu ovista ulos Dhekelian lentokenttähallista.
Se ei muutu koskaan, aina ilman ensimmäiset henkäykset ovat riemastuttavia. Olen taas Kyproksella!